Taustaa
Siperiankissa on vielä melko uusi
tulokas rotukissamaailmassa. Kissarotuna se on ollut olemassa jo satoja,
ehkä tuhansiakin vuosia. Rodun alkuperästä on liikkeellä monenlaisia
tarinoita, mutta varmaa on, että se on peräisin Venäjältä, jossa se
on kehittynyt luonnonolosuhteissa ja ihmisen seuralaisena sellaiseksi,
kuin me sen nyt tunnemme. Rodun on arveltu kehittyneen Siperian
vaikeissa sääolosuhteissa erittäin vastustuskykyiseksi ja
voimakkaaksi roduksi. Siperiankissa kuuluu
puolipitkäkarvakissoihin.
Siperiankissaa pidetään Venäjällä
kansallisrotuna, koska se on ollut pitkään vallitseva kissatyyppi
venäläisten kodeissa. 1980-luvun lopulla joukko venäläisiä
rotukissaharrastajia päätti valita määrätyn tyyppisiä kissoja,
joista muodostettiin siperiankissojen kantajoukko. Venäläiset
halusivat oman vastineensa norjalaiselle metsäkissalle ja
amerikkalaisten Maine Coon -kissalle. Siperiankissa muistuttaakin paljon
näitä kahta rotua, mutta myös selviä eroja on esim. koon,
ruumiinrakenteen ja erityisesti pään piirteiden suhteen. On myös
arveltu, että nämä kolme pohjoista kissarotua ovat joskus olleet yksi
ja sama, mutta ne ovat sitten aikojen kuluessa kehittyneet eripuolilla
maapalloa eri suuntiin.
Yleisiä piirteitä
Siperiankissa on melko kookas ja
voimakasrakenteinen puolipitkäkarvakissa. Se on taitava hyppäämään
ja kiipeilemään. Se on erittäin sosiaalinen ja seurallinen sekä
viihtyy mainiosti niin lasten kuin muidenkin kotieläinten kanssa.
Siperiankissa kommunikoi mielellään ihmisten kanssa ja seuraa
tiiviisti kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu ja osallistuu innokkaasti
kodin askareisiin. Siperiankissa ei yleensä ole erityisen
kovaääninen,
se pikemminkin sirkuttaa tai kurnuttaa. Monet siperiankissat myös
"juttelevat" mielellään. Nouto- ja vaanimisleikit ovat monelle
aikuisellekin siperiankissalle jokapäiväistä hupia, pennuista
puhumattakaan. Siperiankissoja
on monen värisiä. Ainoastaan rotumääritelmässä mainitut värit on
kielletty. Tyypillinen traditionaalinen siperiankissan väri
on kuitenkin ruskeatiikeri. Päällysturkki on vettähylkivä ja alusvilla on
talvella paksu. Talviturkkiin kuuluu myös upea kauluri ja polvihousut.
Turkki on helppohoitoinen eikä yleensä takkuunnu, mutta kissa on hyvä
totuttaa säännölliseen harjaukseen, koska varsinkin talviturkin
pudotessa on hyvä auttaa irtokarvojen poistamisessa. Rodun muut ulkonaiset piirteet selviävät rotumääritelmästä (standardista).

Kuva: Marita Kienanen
Rotukissan status
Siperiankissoja on kasvatettu
rotukissoina mm. Venäjällä, USA:ssa, Itä-Euroopan maissa ja Saksassa
jo pitkälti yli 10 vuotta, mutta
Suomeen rotu löysi tiensä vasta 90-luvun puolivälin tienoilla.
Suomessa vaikuttava rotukissojen maailmanjärjestö FIFe hyväksyi rodun
vasta vuonna 1998.
Siperiankissoja on Suomessa vuonna 2006
jo pitkälti yli 400. Ruotsissa on kasvatus aloitettu meitä
myöhemmin, mutta kasvatus on lähtenyt nopeasti käyntiin ja rotu on
tullut niin suosituksi, että siperiankissoja on siellä jo enemmän
kuin suomessa. .Tanskaan ja
Norjaan on
myös jo tuotu siperiankissoja siperiankissa ja kasvatus on päässyt
hyvään alkuun. Siperiankissa on tullut suosituksi roduksi, mikä
osittain varmasti johtuu sen ihmisystävällisestä luonteesta.
Kansainvälinen tilanne
Suurin osa maailman siperiankissoista
on nykyisin Venäjän lisäksi USAssa ja Keski-Euroopassa, eritoten
Saksassa. Myös entisissä Itä-Euroopan maissa, kuten Puolassa ja
Tshekissä, on kasvatettu siperiankissoja jo jonkin aikaa, joten
näissä maissa onkin jo melkoinen siperiankissakanta. Kaikki suuret
kansainväliset kissajärjestöt (kuten FIFe, TICA, CFA, WCF) ovatkin jo
hyväksyneet rodun ohjelmaansa. FIFe on hyväksynyt alustavasti vuoden
2009 alusta neva masqueraden siperiankissan sisarroduksi, kyseessä on
naamiokissa, jolla on muuten sama standardi. Monet kansainväliset
järjestöt ovat naamioväritteisen mutaation myös siperiankissaksi. Mm.
FIFessä ja Australian ACF:ssä ei siperiankissalla voi olla naamioväriä.
Vielä alkuperästä
Rotu ei ole muodostunut
kaupunkien katukissoista, kuten usein kuulee väitettävän.
Arkkityyppisenä mallina pidetään nimenomaan eristyneissä oloissa
syntynyttä kissatyyppiä, jota on ympäri entisen Neuvostoliiton
maaseutua, ja josta myös monet rodun kantakissat tulevat. Tässä
tasapainoisessa kissapopulaatiossa ei resessiivinen siamilaisalbinogeeni
( naamiogeeni) näyttäydy muuta kuin korkeintaan erittäin harvinaisena
poikkeustapauksena, kuten se voi ilmetä kaikissa
kissapopulaatioissa.
Siperiankissa ei siis suinkaan ole
lähtöisin Pietarin seudulta, kuten usein kuulee väitettävän.
Pietarin seudulta tulevien kissojen geneettinen tausta sen sijaan on
kovinkin epämääräinen. Siellä oli kissakanta toisen maailmansodan
jälkeen melkeinpä hävinnyt, ja kaupunkiin tuotiin
junavaunulasteittain kissoja eri puolelta Neuvostoliittoa vaikeaa
hiiri-, ja rottakantaa hävittämään. Satamakaupunkiin myös laivoilla
tulleet kissat sekoittuivat kaupungin kissapopulaatioon, joka olikin
sodan jälkeen melkoinen geneettinen cocktail. Ei ole siis mikään
mikään ihme, että juuri sieltä ovat lähtöisin "naamiosiperiankissat"
eli neva masqueradet, jotka saavat nimensäkin Neva-joesta. FIFen
standardia pohdittaessa lähtökohtana pidettiin nimenomaan sitä
siperiankissatyyppiä, joka oli kehittynyt oloissa, joihin vieraiden
geenien vaikutus ei ollut ulottunut. Monien FIFe-kasvattajien kissojen
takana onkin juuri Moskovasta, Siperiasta ja Venäjän Kauko-Idän
alueilta olevia kissoja, ei niinkään Pietarin seudun kissoja.
Lisäksi kannattaisi ottaa huomioon,
että joidenkin entisen Neuvostoliiton alueen
kissojen geenistöä tutkineiden tutkijoiden mukaan kissojen väreinä
ovat olleet musta (ruskea), punainen, valkoinen, sininen, creme,
kilpikonna ja kaksivärinen, kuvioina erilaiset tabbyt, karvan pituus
lyhyt tai pitkä. Naamiovärityksestä ei puhuta.
Vuoden 2005 lopusta lähtien on jo
käytössä geenitesti, jonka avulla voidaan jäljittää naamiogeenin
kantajat. Tulevaisuudessa voidaan siis naamiokissojen esiintyminen
välttää, jos halutaan. Lisää testistä
Siperiankissat ja allergia
Varsinkin Amerikassa siperiankissaa
mainostetaan allergikoille ja astmaatikoille sopivaksi kissaroduksi.
Olenkin kansainvälistä siperiankissakeskustelua jo vuosikausia seuranneena voinut todeta, että
jotkut aikaisemmin kissoille
allergiset ihmiset ovat löytäneet siperiankissasta
ratkaisun ongelmaansa. Myös monet kasvattajat kertovat myyneensä
suurimman osan lemmikeistään allergiasta ja astmasta kärsiville.
Tämä ei kuitenkaan päde läheskään kaikkiin tapauksiin, ja joillakin ovat
reaktiot samoja, on sitten kyse siperiankissasta tai muusta rodusta.
Ihminen saattaa siedättyä omalla kissalleen. (Lisäksi myös muun rotuisia
kissoja pidetään välillä allergikoille sopivina). Näihin tietoihin ei siis ole yksistään luottamista. Asiasta ei
toisaalta ole tehty mitään tieteellistä tutkimustakaan, joten
jokaisen asiasta kiinnostuneen on itse selvitettävä asia omalla
kohdallaan. Amerikassa on tapana "testauttaa" itsensä
paikoissa, joissa on vain siperiankissoja. Amerikkalaisten nettisivujen
kautta on tieto alkanut levitä myös meidän suuntaamme, ja eurooppalaiset
kasvattajat ovat valitettavasti yhä enemmän menneet mukaan tähän boomiin
käyttäen sitä jopa myyntiargumenttina. Oman
kokemukseni perusteella en voi suositella allergikoille
siperiankissaa, enkä luovuta kissojani allergikoille. En myöskään enää
testauta kiinnostuneita pennunostajia, koska testitilanne kotonani olisi
kuitenkin aivan eri (useita kissoja, osa leikkaamattomia) kuin esim.
yhden tai kahden leikatun kissan kotona. Lisäksi kissojen välillä on
suuria eroja allergeenien erityksen suhteen, se voi myös vaihdella
yksilön kohdalla iän, vuoden ajan tms. suhteen. Allergisoitumista
voi siis ilmetä myös myöhemmin, vaikkei kissa aluksi aiheuttaisikaan
reaktiota. Jos olet hankkimassa ensimmäistä
rotukissaasi, kannattaa ehkä vilkaista vinkkisivuani.
Lisää tietoa siperiankissasta myös rotuyhdistyksen sivulla:
www.siperiankissat.net.
Pentuja
Pentueita
Kts. myös A. Kolesnikovin kirjoittama englanninkielinen
artikkeli siperiankissan historiasta ja geneettisestä taustasta.
(Copyright 2001- 2008 Merja Tolonen) |

Sinitiikeri - nuori aikuinen uros

Kilpikonnatiikeri/valkea
aikuinen naaras

Ruskeatäplikäs - nuori uros

Punatäplikäs/valkea - nuori aikuinen
uros

Ruskeatiikeri - aikuinen uros

Goldentiikeri - aikuinen uros

Neljän viikon ikäisiä siperiankissanpentuja.

Seitsemän viikon ikäisiä
pentuja.

Ruskeatiikeriurospentu/noin
1 kk --- alla 2 vuotiaana. Punatabby/valkea
- uroskissa 9 kk Punatiikerinaaras
8 kk Ruskeatiikerinaras
9 k Ruskeatiikeri/valk.
- nuori uros Kuusiviikkoisia
pentuja Yhdeksänviikoiset
pennut
 |